Deo Volente, yleisesti lyhennettynä DV, on latinalainen lause, joka käännetään englanniksi ”Jumala tahtoo”. Sitä käytetään usein tunnustamaan, että tulevat tapahtumat ovat epävarmoja ja Jumalan tahdon alaisia.
Ilmausta on käytetty vuosisatojen ajan, ja sen juuret ovat kristillisessä teologiassa ja uskossa, että kaikki asiat määräytyvät viime kädessä Jumalan tahdon mukaan. Nykyaikana sitä käytetään usein maallisemmassa yhteydessä ilmaisemaan toivoa ja epävarmuutta tulevaisuuden suunnitelmista.
Tässä on esimerkkejä siitä, milloin ja miten Deo Volentea voidaan käyttää:
- ”Saan työni valmiiksi perjantaihin mennessä, Deo Volente.” – toivotaan, että työ saadaan päätökseen, mutta tunnustetaan, että odottamattomat olosuhteet voisivat estää sen.
- ”Aiomme matkustaa Eurooppaan ensi kesänä, Deo Volente.” – tunnustaa, että matkaan vaikuttavat monet muuttujat, kuten viisumit, lennot ja maailman yleinen tila.
- ”Tapaamme jälleen, Deo Volente.” – tunnustaa tulevaisuuden epävarmuuden ja toivon, että jälleennäkeminen tapahtuu.
Kaiken kaikkiaan Deo Volente on lause, jota voidaan käyttää ilmaisemaan nöyryyttä, toivoa ja tunnustamaan maailman arvaamattomasta luonteesta.
UKK
Mikä on Deo Volenten alkuperä?
Deo Volenten juuret ovat kristillisessä teologiassa ja uskossa, että kaikki asiat määräytyvät viime kädessä Jumalan tahdon mukaan.
Käytetäänkö Deo Volentea kristillisten yhteyksien ulkopuolella?
Kyllä, Deo Volentea käytetään usein maallisessa kontekstissa ilmaisemaan toivoa ja epävarmuutta tulevaisuuden suunnitelmista tai tapahtumista.
Onko Deo Volenten ja Insha’Allahin välillä eroa?
Insha’Allah on arabiankielinen lause, jolla on samanlainen merkitys kuin Deo Volente, mutta jota käytetään yleisemmin muslimikulttuureissa.
Onko Deo Volentea tarpeen käyttää keskustelussa?
Ei, Deo Volente ei ole välttämätön lause käytettäväksi keskustelussa. Sitä käytetään usein enemmän muodollisissa tai kirjallisissa yhteyksissä.