De facto on latinalainen termi, joka tarkoittaa ”tosiasiassa” tai ”todellisuudessa”. Sitä käytetään kuvaamaan tilanteita, jotka ovat todellisia tai tehokkaita, vaikka niitä ei virallisesti tunnustettaisi tai lain tai viranomaisen määräämiä sanktioita. De facto tilanteita syntyy, kun tehdään tai on tapahtunut jotain, mikä on normin ulkopuolella, mutta jonka yhteiskunta hyväksyy normiksi. De facto voi viitata erilaisiin tilanteisiin, mukaan lukien suhteet, oikeudelliset asemat ja valtarakenteet.
Arkikielessä ihmiset käyttävät usein ilmaisua ”de facto” kuvaamaan tilanteita, jotka hyväksytään todeksi tai todellisiksi, vaikka niitä ei virallisesti tunnustettaisi. Esimerkiksi joku saattaa sanoa: ”Hän on ryhmän tosiasiallinen johtaja” kuvaillakseen henkilöä, jota ei ole virallisesti nimetty johtajaksi, mutta joka on ottanut tämän roolin suorituksensa tai kykyjensä vuoksi.
De factoa käytetään myös oikeudellisissa yhteyksissä kuvaamaan tilanteita, jotka ovat totta käytännössä, vaikka ne eivät olisikaan oikeudellisesti sitovia. Esimerkiksi pariskunta, joka asuu yhdessä mutta ei ole naimisissa, voidaan katsoa tosiasiallisesti kumppaneiksi, jos he käyttäytyvät parina ja jakavat yhteisen kotielämän. Tällä voi olla oikeudellisia seurauksia, koska tosiasiallisilla kumppaneilla voi olla toisiaan kohtaan samanlaisia laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia kuin avioparilla.
UKK
Mitä eroa on de facto ja de jure välillä?
De jure on toinen latinalainen termi, joka tarkoittaa ”lain mukaan” tai ”laillisesti”. Se viittaa tilanteisiin, jotka on virallisesti tunnustettu tai hyväksytty lailla tai viranomaisella. De facto -tilanteet ovat niitä, jotka ovat olemassa käytännössä, vaikka niitä ei virallisesti tunnusteta tai sanktioita. Pohjimmiltaan de jure viittaa jonkin oikeudelliseen asemaan, kun taas de facto viittaa käytännön tai todelliseen asemaan.
Voidaanko tosiasialliset suhteet tunnustaa laillisesti?
Joissakin maissa tosiasialliset suhteet tunnustetaan laillisesti, ja niillä on samanlaiset lailliset oikeudet ja velvollisuudet kuin avioparilla, mukaan lukien omistusoikeudet ja perintö. De facto -suhteiden oikeudellinen tunnustaminen voi kuitenkin vaihdella suuresti lainkäyttöalueiden välillä.
Onko de facto sama asia kuin yleinen laki?
De facto ja common law ovat samanlaisia käsitteitä, mutta ne eivät ole sama asia. De facto viittaa käytännössä olemassa oleviin tilanteisiin, kun taas common law viittaa oikeusjärjestelmään, joka perustuu ennakkotapauksiin ja oikeuden päätöksiin eikä lakiin. Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, common law -suhteet voidaan tunnustaa tietyissä olosuhteissa, mutta tämä ei välttämättä ole sama asia kuin tosiasiallinen suhde.
Mitä muita esimerkkejä de facto -tilanteista?
Joitakin muita esimerkkejä tosiasiallisista tilanteista ovat yritys, jolla on monopoli tietyllä toimialalla, henkilö, joka on ottanut johtajan roolin ryhmässä ilman, että hänet on valittu virallisesti, tai sosiaalinen normi, joka on laajalti hyväksytty, mutta jota ei ole nimenomaisesti kodifioitu lakiin tai käytäntö.