Sana ”apokalyptinen” tai ”apokalypsi” esiintyy usein populaarikulttuurissa, erityisesti viitaten maailmanlopun tai tuomiopäivän skenaarioihin. Todellinen apokalyptisen määritelmä viittaa kuitenkin tietyntyyppiseen kirjalliseen tyylilajiin tai maailmankuvaan, joka perustuu uskoon tuntemamme maailman välittömään loppumiseen. Tässä artikkelissa tutkimme, mitä apokalyptinen tarkoittaa ja miten sitä käytetään nyky-yhteiskunnassa.
Mikä on Apokalyptinen?
Apokalyptinen kirjallisuus voidaan jäljittää muinaisiin Lähi-idän ja Välimeren kulttuureihin, joissa sitä käytettiin usein kuvaamaan maailman loppua ja hyvän lopullista voittoa pahasta. Genre sisältää tyypillisesti kertomuksen suuresta kataklysmistä, kuten sodasta, pandemiasta, luonnonkatastrofista tai jumalallisesta tuomiosta, joka saa aikaan nykyisen maailmanjärjestyksen lopun. Se kuitenkin yleensä viittaa myös siihen, että vanhan tuhkasta nousee uusi, parempi maailma joko jumalallisen väliintulon tai sankarillisten selviytyneiden ihmisten ponnistelujen kautta.
Apokalyptinen kirjallisuus liittyy usein läheisesti uskonnollisiin uskomuksiin ja mytologiaan, ja monissa kulttuureissa on omat muunnelmansa maailmanlopun skenaariosta. Esimerkiksi jotkut kristilliset perinteet uskovat tempaukseen, jossa uskolliset viedään taivaaseen, kun taas muu ihmiskunta jätetään kärsimään sarjasta katastrofaalisia tapahtumia, jotka tunnetaan Ahdistuksena. Samoin norjalainen mytologia kuvaa maailman kohtalon olevan sidottu jumalien ja jättiläisten nousuun ja tuhoon, ja maailman lopullinen tuho laukaisee hyvän ja pahan välisen viimeisen taistelun.
Kuinka apokalyptistä käytetään nykykulttuurissa?
Vaikka apokalyptinen kirjallisuus rajoittui suurelta osin uskonnollisiin ja kirjallisiin piireihin suuren osan historiasta, käsite on tullut yhä suositummaksi nykykulttuurissa. Ajatus lähestyvästä maailmanlopusta on nykyään yleinen teema monissa tiedotusvälineissä aina Hollywoodin menestysromaaneista dystopistisiin romaaneihin ja TV-ohjelmiin, usein kyllästymiseen asti.
Jotkut ovat spekuloineet, että tämä apokalyptisten kertomusten lisääntyminen heijastaa nykyajan huolia sellaisista asioista kuin ilmastonmuutos, poliittinen epävakaus ja taloudellinen eriarvoisuus. Maailmanlaajuisen katastrofin uhka voi tuntua aivan liian todelliselta näiden haasteiden edessä, ja maailmanloppukirjallisuus voi toimia ihmisille keinona käsitellä näitä huolia ja etsiä mahdollisia ratkaisuja.
UKK
Mitä eroa on apokalypsilla ja dystopialla?
Vaikka sekä apokalyptinen että dystopinen kirjallisuus sisältävät usein synkkiä, post-apokalyptisiä maailmoja, tärkein ero näiden kahden välillä on tarinan tapahtumapaikka. Apokalyptinen tarina sijoittuu yleensä katastrofaalista tapahtumaa edeltäviin tai seuraaviin tapahtumiin, kun taas dystooppinen tarina sijoittuu maailmaan, joka on jo kärsinyt jonkinlaisen katastrofin tai dramaattisen muutoksen yhteiskunnassa.
Onko apokalyptinen kirjallisuus aina luonteeltaan uskonnollinen?
Ei, vaikka monet varhaiset apokalyptiset kertomukset sidottiin uskonnollisiin uskomuksiin, genre on sittemmin laajentunut kattamaan laajan valikoiman uskomuksia ja maailmankatsomuksia. Esimerkkejä nykyajan maallisesta apokalyptisesta kirjallisuudesta ovat Margaret Atwoodin ”The Handmaid’s Tale” ja Cormac McCarthyn ”The Road”.
Mitkä ovat suosittuja esimerkkejä apokalyptisista elokuvista tai TV-ohjelmista?
Joitakin suosittuja esimerkkejä apokalyptisesta mediasta ovat elokuvat, kuten ”Mad Max: Fury Road”, ”The Day After Tomorrow” ja ”Independence Day” sekä TV-ohjelmat, kuten ”The Walking Dead”, ”The 100” ja ”Black”. Peili.”
Yhteenvetona voidaan todeta, että apokalyptinen kirjallisuus ja media ovat keino, jolla ihmiset voivat tarkastella tulevaisuutta koskevia pelkojaan ja huoliaan. Vaikka ajatus lähestyvästä apokalypsista voi olla pelottava, genre tarjoaa myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta, jossa selviytyjät voivat rakentaa uudelleen ja luoda uuden, oikeudenmukaisemman maailman.