Post mortem auctoris, yleisesti lyhennettynä pma, on latinalainen termi, joka tarkoittaa ”tekijän kuoleman jälkeen”. Se on oikeudellinen lause, joka viittaa tekijän kuoleman jälkeiseen ajanjaksoon, jonka aikana hänen teostensa tekijänoikeussuoja on voimassa.
Toisin sanoen pma on ajanjakso, jonka aikana tekijän teoksen tekijänoikeus on edelleen voimassa, vaikka tekijä on kuollut. Tämä ajanjakso on suunniteltu suojelemaan tekijän perillisten tai omaisuuden oikeuksia, jotka voivat hyötyä teoksen taloudellisista palkkioista.
PMA:n ymmärtäminen on tärkeää kaikille, jotka työskentelevät tekijänoikeuslakiin liittyvällä alalla, kuten kirjailijoille, kustantajille ja immateriaalioikeusjuristeille. Se koskee myös kaikkia, jotka haluavat käyttää tai jäljentää tekijänoikeudella suojattua materiaalia, kuten opiskelijoille tai tutkijoille.
UKK
Kauanko pma kestää?
PMA:n pituus vaihtelee maittain. Yhdysvalloissa pma kestää 70 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Euroopan unionissa pma on voimassa 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa teos on julkaistu postuumisti, jolloin suoja on voimassa 70 vuotta teoksen ensijulkaisun jälkeen.
Voiko pma:ta pidentää?
Joissakin tapauksissa kyllä. Yhdysvalloissa Sonny Bono Copyright Term Extension Act 1998 pidensi tekijänoikeussuojan kestoa vielä 20 vuodella, mikä pidensi pma:n pituuden 70 vuoteen tekijän kuoleman jälkeen.
Mitä tapahtuu tekijänoikeuksille, kun pma vanhenee?
Kun pma vanhenee, teos siirtyy julkisuuteen ja sitä voidaan käyttää ja kopioida ilman lupaa tai maksua.
Millaisia teoksia pma kattaa?
Pma kattaa kaikentyyppiset tekijänoikeuslailla suojatut teokset, mukaan lukien kirjat, musiikki, elokuvat ja taideteokset.
Onko pma sama kuin tekijänoikeus?
Ei. Pma on erityinen juridinen ilmaus, joka viittaa tekijän kuoleman jälkeiseen ajanjaksoon, jonka ajan hänen tekijänoikeutensa ovat voimassa. Tekijänoikeus puolestaan on laajempi oikeudellinen käsite, joka kattaa yksinoikeuden teosten jäljentämiseen, levittämiseen ja esittämiseen.